Kohtuullisuutta ja harkintaa

Eräässä joukko-osastossa päätettiin ruveta säästämään toimintamenomäärärahoja. Joukon toimintamenot ovat vuodessa noin 100 mmk.

Säästökohteeksi otettiin matkapuhelimet periaatteella "turhilta turhat puhelimet pois". Niinpä käytöstä poistettiin 84 matkapuhelimesta ensin 14 puhelinta ja myöhemmin kaksi puhelinta lisää.

Matkapuhelinkustannukset ovat tänä vuonna 150 000 markan luokkaa, josta 50 000 mk on kiinteitä kuluja. Säästökeinona on siis noiden kuudentoista puhelimen ottaminen pois käytöstä sekä puheaikarajoitusten asettaminen jäljelle jääviin matkapuhelimiin siten, että puhelumaksut voivat olla kuukaudessa enintään 100 mk puhelinta kohti.

Säästetäänkö myös tehokkuudesta

Tätä säästötoimenpidettä voidaan arvioida ainakin kolmelta kannalta: taloudellisuus, toiminnan tehokkuus ja työsuojelu.

Taloudellisesti saatetaan saada parinkymmenen tuhannen markan vuosittainen säästö. Toiminnan tehokkuus saattaa ainakin avaintehtävien hoitajien osalta kärsiä. He rupeavat hoitamaan yhteyksiään paikasta ja ajasta riippumattoman toiminnan sijasta vain virkapaikaltaan lankapuhelimella, esikuntajärjestelmällä, faksilla ja kirjeitse.

Kyllä ne asiat etenevät myös tällä tavalla yhä teknistyvissä puolustusvoimissa, jossa tehdään tarkoituksellista työtä. Samalla palataan varovasti arvioiden kolmekymmentä vuotta taaksepäin. Asiakkaan ja yhteistyökumppanin kannalta tiedossa on turhauttavia odotuksen hetkiä. Enää ei yhteydenpito onnistu totutulla nopealla ja tehokkaalla tavalla.

Tulosvelvoitteen sijasta korostuu työpaikallaolovelvoite.

Työsuojelullisesti joukko-osaston päätös on mitä parhain. Virkamies ei ole enää sidottu matkapuhelimeensa. Puheluja ei tule enää virka-ajan ulkopuolella, kun kotipuhelinnumerotkin on jo laitettu salaisiksi.

Henkilöstön työsuojelun kannalta on tehty ryhdikäs päätös.

Väistämättä esiin nousee kysymys, onko näillä näennäisillä säästötoimilla kuitenkaan todellista merkitystä tämän joukon toiminnalle. Rahallinen merkitys jää kovin vähäiseksi, mutta toiminnan kielteinen merkitys kasvaa. Lisäksi puolustusvoimille niin tärkeä julkisuuskuva taitaa tässäkin tapauksessa hieman himmetä.

Vastuu sotavarusteista

On puhuttu, että kaikkien puolustusvoimissa käytössä olevien välineiden tulisi olla sotavarusteeksi hyväksyttyjä. Olkoot määräykset mitä hyvänsä, puolustusvoimissa käytettiin esimerkiksi haulikkoja vuosien ajan ilman välineen sotavarustehyväksyntää. Nyt haulikotkin on hyväksytty sotavarusteeksi.

Sotavarusteeksi hyväksyminen itsessään ei poista virkamiehen vastuuta välineen tai laitteen huolellisesta käytöstä. Huolimattomutta tai tuottamuksellisuutta arvioidaan aina jonkin huolellisuusstandardin mukaan, joka voi olla laki tai asetus. Se voi myös olla puolustusvoimien sisäinen ohje tai muu määräys.

Vastuu ei seuraa automaattisesti siitä, että välinettä tai laitetta ei ole virallisesti hyväksytty. Vastuu voi seurata, jos puolustusvoimissa on nimenomaan kielletty tällaisen välineen käyttö. Tällöinkin arvioidaan erikseen, onko vahingon syntyminen ennalta arvattavissa ja oliko toiminnan ja syntyneen seurauksen välillä syy-yhteyttä. Toisaalta vastuu voi tulla silloinkin, kun sotavaruste on virallisesti hyväksytty, mutta sitä on käytetty määräysten vastaisesti ja jollekin aiheutuu siitä vahinkoa.

Kaiken kaikkiaan koulutuksessa ja harjoituksissa käytettävien varusteiden käytön lähtökohtana tulee olla turvallinen ja huolellinen käyttö.

Sitoumukset kohtuullisiksi

Palvelussitoumukset ovat puhuttaneet jäsenistöämme. On kysytty onko oikein, että upseerikoulutukseen pyrkivä tekee palvelussitoumuksen. Etenkin kun ei tosiasiallisesti anneta aikaa harkita, mihin tuolla allekirjoituksella tulee sidotuksi. Samoin on kysytty yleisesikuntaupseerikurssilla opiskelevien sitoumuksista.

Tätä kirjoitettaessa osa opiskelijoista on sitoumuksen allekirjoittanut ja osa vielä harkitsee sitoutumistaan ja sen seurauksia.

Palvelussitoumus on työnantajan ja virkamiehen kahdenkeskinen sopimus. Kadetin sitoumus on tällä hetkellä pituudeltaan neljä vuotta tutkinnon suorittamispäivästä ja yleisesikuntaupseerikurssien opiskelijalla kaksi vuotta tutkinnon suorittamispäivästä. Sitoumusaika on siten upseeriksi valmistuneella opiskeluajan mittainen ja yleisesikuntaupseerin tutkinnon suorittaneella kaksi kertaa opintojen pituus.

Upseeriliitto ei sinällään hyväksy palvelussitoumusten käyttöä, mutta edellä mainittuja aikoja voidaan yleisesti pitää kohtuullisina.

Voidaanko sen sijaan seuraavia sitoumusaikoja pitää kohtuullisina?

Virkamies sai opiskeluja varten kymmenen kuukautta palkallista virkavapautta ja joutui tekemään kolmen vuoden sitoumuksen, siis noin kolminkertaisen ajan opiskeluaikaan verrattuna. Toinen upseeri sai turvallisuusalan koulutukseen 16 päivää palkallista virkavapaata ja sitoumuksen pituus on kuusi kuukautta eli kaksitoistakertainen virkavapauspäiviin verrattuna. Nämä sitoumusajat ovat kohtuuttomia.

Työtä jolla on tarkoitus

Ensimmäinen reaktioni näistä sitoumuksista kuultuani oli järkyttynyt, mutta järkytys kääntyi nopeasti sääliksi työnantajaa kohtaan.

Tällaisella sitoumusmenettelyllä, jonka aikomuksena on pitää henkilöstö tekemässä tarkoituksellista työtä, saavutetaan pahimmillaan päinvastaisia reaktioita. Henkilöstö saattaa ruveta miettimään, millaista olisi tehdä aidan toisella puolella työtä, jolla on tarkoitus.