Työyhteisö sairastuu jos viinaongelmista vaietaan

Puolustusvoimat työyhteisönä ei poikkea merkittävästi tyypillisistä suomalaisista työpaikoista. Alkoholin käyttöön liittyvät ongelmat ovat tuttuja myös meidän työpaikoillamme.
Pitäisikö päihteiden ongelmakäyttäjää ja hänen toimiaan sietää työpaikalla vai tulisiko häntä yrittää auttaa ongelmassaan? Olisiko muita vaihtoehtoja kipeän asian hoitamiseksi?
Myöhäinen tunnistaminen ja vielä myöhäisempi puuttuminen ovat vallitseva käytäntö suomalaisen työyhteisön päihdeongelmien käsittelyssä ja myös puolustusvoimissa.

Älä jätä kaveria

Mielikuvamme päihderiippuvuudesta on viime vuosisadalta. Näemme ilmiön edelleenkin sosiaalisena ongelmana eli vasta sitten, kun pitkälle kehittynyt sairaus on jo epäsosiaalistanut uhrinsa toisen luokan ihmiseksi. Silloin hän on riittävän kaukana meistä kunnollisista, että uskallamme asian nähdä ja siitä puhua.
Työyhteisö alkaa tiedostaa päihdehaittoja vasta sitten, kun lyhyet selittämättömät poissaolot alkavat muodostua tavaksi tai henkilö on töissä silminnähden humalassa, aiheutuu onnettomuuksia tms.
Hänen työkykynsä, motivaationsa ja tulostensa heikentymistä jo vuosia aikaisemmin emme osaa nähdä.
Merkinnät työajanseurannassa todistavat, että työnsä hän kyllä hoitaa. Entä sitten, vaikka vapaa-aikanaan vähän ryyppääkin!

Ryyppäjä sairastelee

Suomalaisella työntekijällä on sairauspoissaoloja keskimäärin 2½ viikkoa vuodessa. Ryyppymiehillä niistä melkoinen osa on viinan aiheuttamia, sillä kertovathan eräät tutkimukset sairauspoissaolojen putoavan jopa kolmannekseen alkoholismin hoidon jälkeen. Iso juttu työnantajalle, mutta silti vain pieni asia ongelman todelliseen luonteeseen nähden.
Päihderiippuvuus alkaa aina tunneriippuvuudesta. Jo vuosia ennen ulkoisia merkkejä päihteeseen kehittyy tunnesuhde, joka alkaa ohjata elämää, ajattelua, valintoja ja elämäntapoja. Suhde sitoo voimavaroja yhä enemmän päihteen käyttöön, sen käytön suunnittelemiseen, hankkimiseen ja seurauksiin.
Se on aina pois jostakin muualta kuten levosta, virkistymisestä, ihmissuhteista, itsensä kehittämisestä ja työstä. Elämäntapa, ajattelu ja arvomaailma on sairastunut, vaikka käyttö näyttääkin vielä hallitulta.
Riippuvuusuhteen tiivistyessä alkaa todellisuuden salailu, jonka myötä katoaa avoimuus, rentous, aitous, yhteys toisiin ihmisiin ja yhteistyökyky. Lopulta suurin osa ihmisen henkisestä energiasta sitoutuu alkoholin kohtuukäyttämisen kulissin ylläpitoon, vaikka poissaolomittari ei vielä ole edes alkanut rapsahdella.
Jokaisessa työyhteisössä keskimäärin joka kymmenes painiskelee eritasoisten päihdeongelmien kanssa.
Jos oletamme työtehon alenevan esim. vain 30 %, saa jo alle 200 henkilön työyhteisö maksettavakseen parinsadantuhannen euron laskun vuosittain.
Päihdeongelma työpaikalla on kuin vanha tuttu satu "Keisarin uudet vaatteet". Alaston totuus on kaikkien nähtävissä, mutta pelkäämme itse tulevamme leimatuksi emmekä "halua" nähdä emmekä puhua.

Petollista suojelua

Vuosikausia ylläpidämme yhteistä näytelmää, jonka rooleihin sitoutuu yhä suurempi osuus ajastamme, energiastamme, terveestä itsetunnostamme ja työviihtyvyydestämme.
Sen lisäksi teemme "keisarin" työt, lainaamme rahaa, valehtelemme hänen puolestaan ja suojelemme juomaria. Ellei yhteisö puhu ongelmaa julki, se imee sen sisäänsä ja sairastuu itse.

Yhteinen kiirastuli

Tyypillisiä yhteisön sairastumisen oireita ovat ahdistuminen, syyllisyys, ärtymys, epäluuloisuus, eristäytyminen, yhteistyökyvyttömyys, välinpitämättömyys, stressi, poissaolot, työmoraali, väsyminen, sairastelu jne... Organisaatio ei toimi, tieto ei kulje, asenteet työhön, johtoon ja työnantajaan ovat negatiiviset.
Kuka haluaisi työskennellä sellaisessa yhteisössä? Kuka haluaisi sellaista johtaa? Onnistuuko tuloksen tekeminen?
Kykeneekö työyhteisö kasvuun ja avoimeen vuorovaikutukseen, ottamaan puheeksi ja käsittelemään vaikeitakin asioita? Pystyykö se vapauttamaan puhumattomuuteen ja välttelyyn sitoutuvaa energiaa?
Moni suomalainen työyhteisö on jo ottanut kasvuhaasteen vastaan ja lähtenyt kääntämään heikkouksiaan voimavaroiksi. Päihdeongelmat ovat todellinen koetinkivi. Jos ne pystytään kohtaamaan rakentavasti yhdessä, pystytään melkein mihin tahansa.

Apukeinoja löytyy

Havahduttamistietoiskujen avulla jokainen työntekijä havahdutetaan näkemään ja tunnistamaan alkava päihdeongelma niin itsessään kuin toverissaankin ja mieltämään se hoidettavissa olevana sairautena; ei häpeänä, huonoutena tai moraalittomuutena.
Esimiehille ja avainhenkilöstölle järjestetään lisäksi vielä valmennuksia ja erilaisia apuvälineitä ongelman esille ottamiseksi ja hoitoonohjauksen aloittamiseksi.
Koulutusprojektin aikana luodaan ja tarkistetaan myös yhteiset pelisäännöt kuten hoitoonohjausmalli, hoito- ja seurantamenetelmät ja maksukäytännöt.