Tupo-neuvottelut antavat suuntaa keväälle

Neuvottelut tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta on aloitettu. Pitkään näytti siltä, että työnantajat eivät edes vaivaudu AKAVAn, STTK:n ja SAK:n kanssa samaan neuvottelupöytään, mutta mieli on muuttunut. Työnantajista suurin, Elinkeinoelämän keskusliitto EK tosin ilmoitti, että jos itse neuvotteluissa ei pian päädytä sitä miellyttävälle linjalle, siirrytään liittokohtaisiin neuvotteluihin.

Kaikki tupo-osapuolet ilmoittavat olevansa työllisyyden parantamisen kannalla, mikä tietysti onkin Suomen tulevaisuuden kannalta elintärkeää. Väestö vanhenee ja huoltosuhde heikkenee. Pienentyvien työtä tekevien ikäluokkien maksamat verot eivät jatkossa riitä hyvinvointipalveluiden tuottamiseen ja kasvavan eläkeläisjoukon eläkkeiden maksamiseen, mikäli työllisyysastetta ei nosteta ja rakennetyöttömyyttä paineta alas.

Työttömyys alas

Eri osapuolten keinot työttömyyden vähentämiseksi eroavat toisistaan merkittävästi. EK tietenkin katsoo, että minimaaliset palkankorotukset pitävät kustannukset kurissa ja sitä kautta lisäävät suomalaisten tuotteiden kilpailukykyä ja menekkiä maailmalla. Kasvanut kysyntä edelleen parantaa työllisyyttä.

Työntekijät taas katsovat palkankorotusten tuovan ostovoimaa, joka näkyy kotimaisen kulutuksen kasvuna. Muutenkin yritysten tuottavuus on kasvanut sen verran, että palkankorotusvaraa on. Yritysten kasvavat voitot ja ehkä parantuva työllisyystilanne tuovat korotusvaraa myös julkiselle sektorille, kun verotulot kasvavat ja sosiaalitukien ym. maksaminen vähenee.

Kiista korotusten muodosta

Kovan kiistelyn jälkeen - ehkä - päästään sopuun palkankorotusten kustannusvaikutuksesta. Koko valtakunnassa korotukset saattavat tuoda palkkasummaan kasvua esim. 2 %. Vielä kovempi vääntö saattaa olla tiedossa palkankorotusten jakamistavasta. SAK ja STTK vaativat ns. solidaarista palkkapolitiikkaa. Silloin ne saisivat isomman, esimerkkitapauksessa yli 2 %:n palkankorotuksen omille jäsenilleen kun taas akavalaiset jäisivät alle 2 %:n. Näin palkkaerot kutistuisivat entisestään, vaikka ne jo nyt ovat Suomessa maailman pienimmät ja korkeakoulutettujen netto-ostovoima on läntisen maailman huonoin. Tässä asiassa työnantajat ovat AKAVAn kanssa samaa mieltä. Hekin ovat nähneet, että korkeakoulutettujen jatkuva kuristaminen vie työelämästä kannustavuuden ja karkottaa kalliisti koulutettuja osaajia ulkomaille.

Toisaalta kun tiedetään työttömyyden kohdistuvan pahiten SAK:n edustamien matalasti koulutettujen aloihin, niin pienempipalkkaisten valtakunnan keskiarvon ja tuottavuuden kasvun ylittävät palkankorotukset ovat työllisyydelle myrkkyä. Näiden palkkojen liiallinen korottaminen tekisi työn teettämisen Suomessa osin kannattamattomaksi ja tuotantoa siirrettäisiin halvempiin maihin, joissa halpaa matalasti koulutettua työvoimaa on saatavilla.

AKAVAn malli

Palkankorotukset tulisikin määrittää AKAVAn tavoitteiden mukaisesti prosentuaalisena kokonaiskustannuksena kunkin sopimusalan palkkasummasta. Käytännössä tupo-pöydässä sovittaisiin ainoastaan kustannustasosta. Sen jälkeen kukin ala neuvottelisi, miten alan sisällä palkkapotti jaettaisiin. Sopimusalat voivat annetun kustannusraamin puitteissa sopia yleiskorotuksesta, sen muodosta ja muista järjestelyistä, joilla kunkin sopimusalan erityiskysymyksiä hoidetaan. Myös upseereita koskeva erityiskysymys, joka alakohtaisissa neuvotteluissa voitaisiin hoitaa kuntoon, on korkeasti koulutettujen, vaativaa työtä tekevien alipalkkauksen korjaaminen. Upseereita tässä korkeakoulutettujen, mutta alle koko maan keskiarvon ansaitsevien ryhmässä on puolustusvoimissa ja rajalla yhteensä lähes 500. AKAVA ja Upseeriliitto eivät hyväksy erillisiä nais- tai matalapalkkaeriä, sillä ne vääristäisivät palkkasuhteita edelleen alipalkattujen akavalaisten vahingoksi.

Ei vain palkankorotuksia

Palkankorotusten lisäksi on paljon muutakin ratkaistavaa. Etenkin SAK ja STTK ovat vaatineet ns. muutosturvaa, jonka tarkoituksena on tehdä irtisanomiset niin kalliiksi työnantajille, että irtisanomisia ei tehtäisi. Muutosturvan pitäisi myös nopeuttaa irtisanotun paluuta työelämään. Työnantajat haluavat mm. lisätä paikallista sopimista, jossa palkankorotuksista päätettäisiin ja neuvoteltaisiin mahdollisimman pitkälle yritystasolla.

Verotusta kohtuullistettava

Valtio on luvannut tuloverojen alentuvan jos tupo syntyy kohtuullisin palkankorotuksin. Tätä kautta palkansaajien ostovoima paranisi ilman että yritykset joutuisivat maksumiehiksi. Kaikki osapuolet ovatkin veronalennusten kannalla; tosin soraääniä on kuulunut yksittäisistä julkisen sektorin liitoista, jotka arvelevat veronalennusten johtavan kilpailuttamisiin tai yksityistämisiin.
Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen ydintehtävien osalta tätä vaaraa ei ole, joten veronalennukset ovat sangen suotavia. Kuitenkin alennusten pitää kohdentua myös upseereiden palkkoihin luutnantista kenraaliin ja amiraaliin. Suomessahan nimenomaan paremmin palkattujen eli käytännössä korkeakoulutettujen verotus on paljon kireämpää kuin muualla Euroopan Unionissa tai OECD-maissa. Kansainvälistä verokilpailua ei ole varaa hävitä tältä osin.

Erimielisyyksiä riittää. Viimeistään marraskuun lopussa tai joulukuun alussa nähdään, syntyykö tuposta sopua. Jos ei, niin keväällä katsotaan kortit liittokierroksella.

Hannu Sipilä
Kapteeniluutnantti