Mikä ihmeen tupo?

Palkansaajien ja työnantajien keskusjärjestöt voivat yhdessä maan hallituksen kanssa tehdä tulopoliittisia kokonaisratkaisuja eli tupoja, joissa palkankorotusten lisäksi sovitaan mm. veroista sekä muista talous- ja sosiaalipoliittisista kokonaisuuksista. Ilman hallitusta keskusjärjestöt voivat tehdä keskitettyjä ratkaisuja, jotka sisältävät raamit palkankorotusten suuruudesta. Kattavilla tupo-sopimuksilla on saavutettu hyviä tuloksia, mutta niillä on myös kääntöpuoli.

Koska voimassa oleva sopimuskausi päättyy helmikuussa, syksyllä käydään hyvin todennäköisesti tupo-neuvotteluita. Palkansaajakeskusjärjestöjen ja työnantajien johtajat ovat ilmoittaneet halukkuutensa tupon mahdollisuuksien selvittämiseen. Mediassa käydään kiihkeää sanasotaa. Välillä esitetään sovittelevampia puheenvuoroja. Valtiovallan edustajista ainakin pääministeri ja valtiovarainministeri ovat puhuneet tupon puolesta. Mitä tämä tarkoittaa upseerin kannalta?

Korkeakoulutetuilla tutkitusti huono ostovoima

Palkansaajien tutkimuslaitos julkaisi kaksi kuukautta sitten tutkimuksen, jonka mukaan suomalaisten keskipalkat ovat lähellä EU:n keskitasoa. Palkkaerot olivat pieniä muihin maihin verrattuna. Kuitenkin suomalaisten ostovoima, eli se mitä rahalla saa, oli keskimäärin heikompi kuin muilla. Syynä on varsinkin ylemmissä tuloluokissa kova verotus ja Suomen korkeahko hintataso. Syytä huoleen on etenkin korkeasti koulutetuilla, joiden ostovoima oli koko EU:n huonoin. Matalaa osaamista edellyttävää perustyötä tekevällä suomalaisella työntekijällä ei sen sijaan ole palkan puolesta hätää. Hänen bruttopalkkansa ja ostovoimansa on verojen jälkeen hyvää eurooppalaista tasoa.

Korkeakoulutettujen asemaa huonontaa myös se, että he tekevät harmaata ylityötä. Saadun huonon palkan lisäksi suostutaan siis vielä tekemään ylimääräistä työtä ilmaiseksi. Perustyöntekijät tehtaassa eivät tee ilmaista työtä. Heillä edunvalvonta on ollut räväkämpää ja palkkakehitys sen mukaista. Miten tähän on tultu? Juhlapuheissa suomalaisia kannustetaan kouluttautumiseen. Suomen strateginen valinta on korkeaan osaamiseen panostaminen. Osaamisella saavutetaan kilpailukykyä. Kuitenkin korkeakoulutettujen palkat ovat ostovoimaltaan surkeita muihin länsimaihin verrattuna. Kannustavuus ei näy ainakaan tilinauhassa.

Syylliset tiedossa

Pääsyyllinen tilanteeseen on ns. solidaarinen palkkapolitiikka, joka on vuodesta toiseen tuonut suurimmat prosentuaaliset korotukset matalammin palkatuille aloille. "Solidaarisen" linjan mukaisesti kaikki saavat yleiskorotuksena saman euromäärän kuukausi- tai tuntibruttopalkkoihinsa. Jyrkän progressiivisesti nouseva marginaalivero leikkaa suurempituloiselta suuremman siivun saman euromäärän suuruisesta korotuksesta. Esim. sadan euron vakiokorotuksesta suurempituloiselle jää vähemmän käteen. Majurin 3000 euron kuukausituloilla palkankorotuksesta leikkaantuu n. 51 % veroihin ja veroluonteisiin maksuihin, kun 1000 euron tulotasolla marginaaliverotetaan vain n. 23 %. Euromääräisten palkankorotusten lisäksi "solidaariseen" palkkalinjaan kuuluu esim. matalapalkkaerä, josta akateemiset eivät hyödy. Näin palkkaerot ovat kutistuneet kierros kierrokselta.

Mitä "solidaarisuus" tarkoittaa käytännössä?

Tupo-kierroksilla on jaettu tuottavuuden kasvun ja tavoiteinflaation mukaista teoreettista jakovaraa palkankorotuksina. Hieman yksinkertaistaen: kun kansantalouden tuottavuus kasvaa vuodessa 2 % ja inflaatio on 1 %, on laskennallinen korotusvara 3 %. "Solidaarisessa" palkkapolitiikassa kaikki eivät kuitenkaan saa saman suuruista prosenttikorotusta, vaan pienempituloinen saa esim. 4 % ja parempituloinen 1,6 %. Matalammin palkatut ajavatkin euromääräisesti samoja korotuksia kaikille ja pitävät tätä – tekopyhästi - oikeudenmukaisena. Kuitenkaan esim. jonkin yrityksen tuottavuuden kasvu ei ole vain suorittavan tason työntekijöiden ansiota, vaan myös ylemmillä toimihenkilöillä on siihen osuutensa.

Kun inflaatio eli hintojen nousu mitataan prosentteina, jää parempituloinen euromääräisillä korotuksilla pidemmällä aikavälillä selkeästi tappiolle. Kymmenen vuotta sitten 1000 euroa/kk ansainnut saa tänä päivänä 1480 euroa/kk, jos hän on saanut 4 % korotuksen (ensimmäisenä vuotena 40 euroa/kk) joka vuosi. Kymmenen vuotta sitten 2500 euroa/kk ansainnut saa 1,6 % korotuksilla (ensimmäisenä vuotena 40 euroa/kk) tänään 2930 euroa/kk. Alkutilanteessa parempituloinen sai bruttopalkkaa 2,5 kertaa enemmän kuin huonompituloinen. Lopputilanteessa ero on vain 1,98-kertainen. Hintojen nousu on ollut kaikille saman suuruinen. Palkkaerot ovat siis pienentyneet radikaalisti, vaikka joku voikin väittää, että euromääräisesti samansuuruiset korotukset pitävät palkkaerot entisellään. Joku toinen voi luulla ettei parin prosentin vuosittaisilla eroilla ole juuri merkitystä. Itse asiassa jos korotukset tehtäisiin tasaprosentein, kaikille vaikkapa 3 % vuodessa, niin palkkaerot säilyisivät ennallaan. Tupo-kierroksen kiihtyessä tulemme näkemään korotusten muodoista ja niiden vaikutuksista muunkinlaista propagandistista "tietoa".

Verotuksessa jyrkkä progressio

Palkankorotuksissa kaltoin kohdeltuja keskituloisia ja sitä paremmin ansaitsevia – käytännössä mm. kaikkia upseereita - kuritetaan jyrkästi progressiivisella verotuksella. Toukokuun 31. päivä julkaistun Veronmaksajain keskusliiton tutkimuksen mukaan keskituloisen marginaaliverotus on Suomessa 8,8 prosenttiyksikköä kireämpää kuin tutkimuksessa mukana olleissa muissa läntisissä teollisuusmaissa. Suurimmalla tutkimuksessa olleella palkkatasolla ero on jo 11,8 prosenttiyksikköä. Pienituloisten tuloverotus on kokonaisuutena Suomessa alhaisempaa kuin tutkituissa Euroopan maissa keskimäärin.

Edes kunnallisvero ei ole tasavero, vaikka moni niin luulee. Kunnallisverossa progressio on lievempää kuin valtion tuloverossa, mutta keskimääräistä 18 % nimellistä kunnallisveroa maksetaan siten, että 3000 euroa/kk ansaitseva majuri maksaa n. 16 % ja 1250 euroa/kk ansaitseva työntekijä maksaa vain n. 12 %. Tämän progression aiheuttavat ansiotulo- ja perusvähennykset.

Mikä on oikeudenmukaista?

Onko palkkaerojen pienentäminen oikeudenmukaista, kuten ns. solidaarisuuden kannattajat esittävät? Tätä voi tarkastella esim. työttömyyden kannalta. Suomalainen matalaa osaamista vaativa työ ei ole globalisoituvassa ympäristössä enää kilpailukykyistä, jos siihen kohdistuvat palkankorotukset ylittävät vuosi toisensa jälkeen tuottavuuden kasvun. Tämä aiheuttaa työpaikkojen siirtymistä ulkomaille ja pysyvää työttömyyttä, mitkä Suomessa ovatkin nimenomaan matalan osaamisen alojen ongelma.

Pelkän perusasteen opinnot suorittaneiden työttömyys on Suomessa lähes 20 % (EU:ssa 11 %). Korkeakoulutettujen työttömyys on sekä Suomessa että EU:ssa alle 5 %. Suomen tilanne ei ole solidaarinen, vaikka se on suurelta osin "solidaarisen" palkkapolitiikan syytä. Toisaalta Suomi ei ole kilpailukykyinen työnantaja korkeasti koulutetuille, mikäli heidän palkkansa ovat alhaiset ja verotus huippukireää. Parhaat osaajat pakenevat kiihtyvää tahtia ulkomaille.

"Solidaarisen" palkkapolitiikan lopettaminen ja verotuksen progression lieventäminen korkeakoulutettujen eduksi on Suomen edun mukaista ja oikeudenmukaista. Todennäköisesti se on myös AKAVA:n tupoon osallistumisen ehto. Palkkaerot kannustavat kouluttautumiseen, osaamiseen, vaativampiin tehtäviin pyrkimiseen ja tuloksen tekemiseen. Verotus ei saa viedä yli puolta palkankorotuksesta. Upseerin kannattaa seurata, mitä tupo-neuvotteluissa tehdään.

Mikäli hyväksyttävissä olevaa tupoa tai keskitettyä ratkaisua ei tule, käydään neuvotteluita ns. liittokierroksella. Myös siihen pitää varautua huolellisesti, jotta upseerit ja muut korkeakoulutetut eivät jäisi entistä pahemmin jälkeen palkkakehityksessä. Aina ei voi vain alistua ja tyytyä muilta jääviin murusiin.

Internetissä on yksityiskohdista kiinnostuneille paljon aihepiiriin liittyvää tietoa. Tiedostojen avaamiseen tarvitaan Power Point- ja Adobe Acrobat-ohjelmat. Osa tiedostoista on niin isoja, että lataaminen vie jonkin aikaa.


Kansainvälinen palkkaverovertailu 2004 (tiivistelmä)

Kansainvälinen palkkaverovertailu 2004

AKAVAn talouskuvioita

Palkka- ja tuloerot EU-maissa (AKAVAn tiivistelmä)

AKAVAn verotuspaketti

Ylempien toimihenkilöiden palkkakehitys

Työmarkkina-avain

Hannu Sipilä
Kapteeniluutnantti