Toivottavasti ei turhia pakkosiirtoja

Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on valmistumassa. Upseeriliitolle ja muille henkilöstöjärjestöille ei ole vielä tiedotettu yksityiskohtaisesti henkilöstöä konkreettisesti koskettavasta ja ehkä eniten kiinnostavasta asiasta, lakkautettavista ja siirrettävistä varuskunnista.

Kuten viime kerrallakin, henkilöstö on lukenut lehdistä mitä tapahtuu. Turun Sanomat sai jo 27.8. käsiinsä puolustusministeriön esityksen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle valiokunnalle. Muutoksia ja henkilöstön siirtoja on tiedotusvälineiden mukaan tulossa paljon. Toivottavasti uusi organisaatio on todella tehty puolustusvoimien sodan ajan tarpeiden mukaan eikä esim. siltarumpupoliittisista lähtökohdista.

Paperilla helppoa, käytännössä vaikeaa

Tietokoneella on helppo piirtää organisaatiokaavioita, vetää punaisia henkseleitä ja siirtää laatikoita kaupungista toiseen. Käytännön tasolla selonteon myötä pakkosiirrettäviä upseereita on useita kymmeniä, jopa satoja. Valtaosan perheillä ei ole todellista mahdollisuutta siirtyä uudelle paikkakunnalle. Puolisot eivät löydä uusilta paikkakunnilta uraan sopivia työpaikkoja. Lasten koulujen ohjelmat ovat hyvinkin poikkeavia uuden paikkakunnan kouluissa. Jos perhe kuitenkin siirtyy, syntyy kuluja vanhan asunnon myymisestä ja uuden ostamisesta tai vuokraamisesta. Välityspalkkiot ja varainsiirtoverot tulevat kalliiksi.

Mikäli perhe ei siirry upseerin mukana, syntyy kuluja kahdella paikkakunnalla asumisesta ja jatkuvasta matkustamisesta. Kakkosasunnon ostaminen tai vuokraaminen ja sen kalustaminen on täysin ylimääräinen, työstä johtuva kulu. Aiheutuvia menoja ei saa edes vähentää verotuksessa, vaikka kyseessä on siirtovelvollisuudesta johtuva tulonhankkimiskulu. Toki siirtovelvollisille korvataan sopimusten mukaisesti osa muuttamisen ja erillään asumisen kuluista. Tästäkin korvauksesta osa on veronalaista palkkatuloa, joten pakkosiirto tulee silti kalliiksi. Erityisen hankalaa on, jos pakkosiirto tulee entistä huonommin palkattuun tehtävään.

Aseteollisuus hyötyy miinakiellosta

Selonteossa esille tuleva jalkaväkimiinoista luopuminen vaikuttaa asialta, jossa maanpuolustuksellinen tarkoituksenmukaisuus jää sivuseikaksi. Tuntuu jopa siltä, että joissakin piireissä maanpuolustukselle halutaan aiheuttaa haittaa.

Halvoista ja sotatilanteessa hyvin toimivista miinoista luopuminen on hölmöläisten hommaa: peittoa pitää jatkaa toisesta päästä. Sotilailla ei tietenkään ole mitään sinänsä tarpeellisia uusia asejärjestelmiä vastaan. Korvaaviin asejärjestelmiin saatava lisäraha valuu monikansallisille asetehtaille, mitä rauhanidealistit eivät muissa oloissa pitäisi hyvänä tuloksena.

Koulutusjärjestelmä uudistuu

Upseerikoulutusta uudistetaan jälleen. Uudistustarpeen on aiheuttanut mm. yleiseurooppalainen tutkintorakenneuudistus eli Bolognan prosessi. Käyttöön otetaan malli, jossa kolmen vuoden opiskelun jälkeen ollaan sotatieteen kandidaatteina töissä kolme tai neljä vuotta, jonka jälkeen osa saa oikeuden opiskella kaksi vuotta maistereiksi. Uudistuksessa on paljon myönteistä, kuten opiskelun palkallisuus kahden viimeisen vuoden osalta, mutta myös parantamisen varaa jää. Sotatieteen kandidaateille ollaan edelleen tarjoamassa vain uraa, jonka kestosta ei ole varmuutta. Sotatieteen maistereiksi opiskeleville varmuus työpaikan pysyvyydestä tulisi vasta pitkälle venyvän valmistumisen jälkeen.

Määräaikaisuus ei houkuttele

Valtiovarainministeriön ohjeiden mukaisesti muualla valtionhallinnossa pyritään pois määräaikaisuuksista, pätkätöistä ja niiden mukanaan tuomasta epävarmuudesta. Puolustusvoimissa kehityssuunta on toinen. Kuusi tai seitsemän ensimmäistä vuotta oltaisiin pääsääntöisesti epätietoisia valitun sotilasuran kestävyydestä. Tällainen järjestelmä ei lisää lahjakkaan nuorison halukkuutta upseerin uralle tai sitouta kadetteja ja nuoria upseereita puolustusvoimien arvoihin.

Kunnianhimoisella ylioppilaalla saattaa pääsykoetulosten selvittyä olla edessään vaihtoehtoina esimerkiksi varma opinto-oikeus ylempään korkeakoulututkintoon Teknillisessä korkeakoulussa tai paikka Maanpuolustuskorkeakoulussa, joka mahdollisesti johtaa vain alempaan korkeakoulututkintoon ja töiden loppumiseen esim. 10 vuoden kuluttua. Valintatilanne suosii varmaa vaihtoehtoa. Parempi olisikin pyrkiä määräaikaisuuksista eroon kaikkien upseerien osalta.

Oikeutta kandidaateille

Jo palveluksessa olevien kandidaattien palvelussuhteen ehdoissa on paljon parannettavaa.
Nyt työnantaja on antanut liikaa periksi Päällystöliiton itsekkäille tavoitteille ja samalla polkenut korkeakoulutetut kandidaatit monin osin opistoupseereita huonompaan asemaan palkkauksellisesti ja urakehityksen kannalta. Kokonaisuus on epäjohdonmukainen. Näin ei voi jatkua.

Sopimuksista neuvotellaan

Upseeriliitto ja työnantaja neuvottelevat jatkuvasti UPJ-sopimuksen soveltamisesta. Edelleen tulee tilanteita, joihin sopimus ei nykymuodossaan täysin vastaa.
Väliinputoamiset tai epäloogisuudet pyritään poistamaan tai ainakin minimoimaan. Myös viime vuoden virkaehtosopimusneuvotteluissa sovitut työryhmät ovat taas kesän jälkeen päässeet täyteen vauhtiin. Lisäksi Upseeriliitto osallistuu tulopoliittisen kokonaisratkaisun valmisteluun AKAVAssa ja valmistautuu omien hallinnonalojensa virkaehtosopimusneuvotteluihin täydellä teholla.

Hannu Sipilä
Kapteeniluutnantti