SAL 12/2005 Tuottavuutta hintaan mihin hyvänsä

Valtakunnan hallitus on strategia-asiakirjassaan linjannut julkisen sektorin tuottavuuden toimenpideohjelman. Sillä on tarkoitus tukea julkisen talouden kestävää kehitystä ja tasapainoa. Haasteita aiheuttavat mm. paineet verotuksen alentamiseksi ja ikärakenteen muutos.

Veronkevennyksiä on luultavasti pakko jatkaa työllisyyden ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Tämä on palkansaajan kannalta edullista. Ikärakenne on muuttumassa epäedullisempaan suuntaan: suurimmat verotulot tuottava työikäinen väestö pienenee ja kasvava vanhusten määrä lisää julkisten palveluiden tarvetta. Samaan aikaan suuret ikäluokat siirtyvät julkiselta sektorilta eläkkeelle, minkä nähdään mahdollistavan rakenteellisia muutoksia.

Tuottavuuden kasvu on tietenkin hyvä tavoite. Itse asiassa tuottavuuden nouseminen on etenkin pidemmällä aikavälillä myös palkankorotusten edellytys. Tuottavuus on osa kansantalouden kilpailukykyä ja sitä kautta välttämätöntä kansakunnan menestykselle.

Tuottavuuden parantamisen yhdeksi keinoksi on valittu valtion työntekijämäärän vähentäminen. Jos sama tulos saadaan aikaan pienemmällä henkilöstöllä, on tuottavuus parantunut. Alkuvuodesta tehdyn kehyspäätöksen ja syksyn budjettiriihen linjausten mukaan näin todella tehdään. Valtiolta on kuuden vuoden aikana jäämässä eläkkeelle 35 000 työntekijää. Tavoitteena on, että vain joka toinen vapautuva työpaikka täytettäisiin. Näin valtion palveluksessa oleva henkilöstö supistuisi jopa 17 500 hengellä. Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma vahvisti tämän tavoitteen 1.12. Helsingin Sanomien mukaan.

Puolustusvoimista 2 400 pois?

Hallinnonalojen tuottavuusohjelmat ovat keskeisiä kokonaisohjelman kannalta. Puolustusministeriön hallinnonalalla, käytännössä puolustusvoimissa, linjaukset tarkoittavat 2 400 henkilön vähennystä. Toisaalta valtioneuvosto on vuonna 2004 tehnyt turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon. Sen mukaan henkilöstömäärä vähenee 1 200 hengellä vuoteen 2012 mennessä. Varuskuntia vähennetään. Sekä rauhan että sodan ajan organisaatio kevenevät. Kumppanuushankkeita toteutetaan. Selonteon tekemisen ajatuksena oli puolustusvoimien pitkäjänteinen kehittäminen.

Selonteko ja tuottavuusohjelma ristiriidassa

Miten tuottavuusohjelma ja selonteko suhteutuvat toisiinsa? Pitääkö selonteon mukaisten vähennysten lisäksi riveistä poistaa vielä toiset 1 200 työntekijää, jotta 2 400 saadaan täyteen? Yhtälö on mahdoton, koska selonteon mukaan puolustuskykyä ei olla leikkaamassa ja vähennykset on mitoitettu sen mukaan. Puolustuskykyä ei ole mahdollista ylläpitää ja kehittää päätetyn mukaisesti, jos väkeä vähennetään holtittomasti. Historiaa tunteva ja tutkitusti maanpuolustustahtoinen Suomen kansa ei helposti hyväksy, että puolustusratkaisun perusteita muutettaisiin – ainakaan ilman kunnon keskustelua ja vaaleja. Koko valtakuntaa pitää pystyä puolustamaan kaikissa tilanteissa. Tämä on syytä muistaa, vaikka tuottavuusohjelma paineita toisikin. Tuottavuuden hinta ei voi olla rapautunut kansallinen puolustuskyky.

Turvallisuusmonopolin säilyttävä valtiolla

Tuottavuutta pyritään kasvattamaan myös muilla keinoilla. Markkinataloutta, yksityistämistä ja kumppanuuksia ei sinänsä kannata vastustaa. Pitää kuitenkin muistaa, että on tehtäviä, joita ei voi hoitaa kuin julkinen sektori. Maanpuolustuksen, rajavartioinnin, tuomioistuinten tai poliisin ydintehtäviä ei noin vain voi lakkauttaa tai ulkoistaa markkinavoimien hoidettaviksi. Tuskin on mahdollista ostaa alokaskoulutuspalveluita tai sotilastiedustelua keskenään kilpailevilta monikansallisilta yrityksiltä. Jos supistuksia on pakko tehdä, pitää niitä etsiä jostakin muualta. Tämä pitää huomioida myös tuottavuusohjelmassa.

Tuottavuutta voi ja pitää kasvattaa kaikissa laitoksissa ja organisaatioissa, mutta oikea keino ei ole ainakaan ydintoimintoja työkseen tekevien yksioikoinen vähentäminen, etenkään jos samalla ei pienennetä työn määrää ja priorisoida toimintaa. Puolustusvoimissa ei ole niin paljoa löysää, että väkeä voisi samaan aikaan vähentää jopa 15 % ja toisaalta käynnistää uusia kehittämisohjelmia, siirrellä varuskuntia ja pystyttää kokonaisia uusia organisaatioita tyhjästä. Nähtävissä on, että vähentyvä ja hajasijoitettu henkilöstö joutuu tekemään esim. entistä enemmän virkamatkoja pääkaupunkiseudulle. Tien päällä vietetty matka-aika ja palanut polttoaine eivät ole hyödyllisiä tuottavuuden näkökulmasta.

Järkevä työnjako on tuottavaa

On vaikea nähdä tuottavuutta kasvattavana sitä, että everstiluutnantit ja majurit hukkakäyttävät sotimiseen painottuvaa korkeaa osaamistaan syöttäessään työajan seurannan järjestelmiin alaistensa työaikoja, varatessaan matkalippuja ja ihmetellessään henkilöauton kokoisten monistuskoneiden käytön yksityiskohtia. Näin käy, kun valtaosa sihteereistä ja muusta avustavasta henkilöstöstä on tuottavuuden kasvattamisen nimissä potkittu kortistoon. Upseerit tekevät puolustusvoimien ydintehtävää, mutta heidän ei ole työnjaollisesti järkevää työskennellä yksinään. Maanpuolustus on monien eri henkilöstöryhmien yhteispeliä.

Korkeamman tuottavuuden tavoitteleminen on kannattavaa, mutta keinot pitää miettiä tarkkaan.

Hannu Sipilä
Kapteeniluutnantti