SAL 4/2006  Uuteen tehtävään

Kirjoittaessani tätä en ole vielä toiminut puolustusvoimien upseerien pääluottamusmiehenä päivääkään, joten en ole myöskään joutunut selvittämään yhtään erimielisyyttä työnantajan ja henkilöstön välillä, enkä toimimaan jäsenistön edustajana säädösten ja määräysten tulkitsemisessa ja sopimisessa.

Hyvällä omallatunnolla toivonkin, että tilanne jatkuisi näin 1.4.2006 jälkeenkin ja minulla olisi erimielisyyksien osalta töitä mahdollisimman vähän. Mitä vähemmän pääluottamusmiehellä on näitä töitä, sitä paremmin on yhteistoiminta ja yhteisen edun tavoittelu työnantajan ja henkilöstön välillä toiminut. Henkilöstö on puolustusvoimien tärkein voimavara ja tärkeintä voimavaraa on hoidettava hyvin.

Hyvä ja rakentava yhteistoiminta työnantajan ja henkilöstön edustajien välillä on avain onnistuneeseen henkilöstöpolitiikkaan.

Kokemusta ja näkemystä

Uuden pääluottamusmiehen kohdalla lienee hyvä tarkastella, mitkä ovat hänen lähtökohtansa onnistua vaativassa tehtävässään.

Olen saanut sotilasurani aikana ilon toimia monipuolisesti eri tehtävissä eri organisaatiotasoilla. Panssariprikaatissa toimin perusyksikkötasolla alokaskouluttajana, jaosjohtajana, AUK:n linjanjohtajana, varapäällikkönä sekä lopuksi yksikön päällikkönä ja AUK:n johtajana. Panssarikoulun opetusupseerina sain opettaa upseerioppilaita, opistoupseerioppilaita, kadetteja ja henkilökuntaa. Yleisesikuntaupseerikurssin jälkeen toimin Läntisen Maanpuolustusalueen Esikunnassa operatiivisen sekä toiminnan ja resurssien suunnittelun tehtävissä. Kosovossa tapahtuneen rauhanturvatehtävän jälkeen siirryin Pääesikuntaan suunnitteluosastolle.

Olen siis saanut kokemusta ns. kuraportaasta alue-esikunnan kautta Pääesikuntaan. Kokemus tuo mukanaan näkemyksen eri organisaatiotasoilla olevista hyvistä ja huonoista asioista sekä ongelmakohdista ja niiden ratkaisumahdollisuuksista.

Järjestötoiminnan kokemusta olen hankkinut toimimalla aktiivisesti vuodesta 1991 lähtien useissa Upseeriliiton eri luottamustehtävissä, joista vuodet 1997-2005 ensin hallituksen varajäsenenä ja sitten varsinaisena jäsenenä.

Työtehtävissäni pääesikunnan suunnitteluosastolla pääsin tarkastelemaan puolustusvoimien kokonaisuutta sekä sitä, miltä sen tulevaisuus erilaisten ulkopuolisten paineiden valossa näyttää ja ennen kaikkea, missä asennossa puolustusvoimat tällä hetkellä ihan oikeasti makaa.

Tulevat haasteet

PvPJ:n kehittäminen, kansainvälisten tehtävien neuvottelujärjestelmän toimivuus, rakennemuutoksen sekä valtionhallinnon tuottavuusohjelman tuomat vaikutukset jne; haasteita ja perehtymistä siis riittää uudessa tehtävässä. Onneksi edeltäjäni, erinomaisen suorituksen pääluottamusmiehenä tehnyt Hannu Sipilä on käytävän toisella puolella liiton uutena pääsihteerinä. Tehtävien vaihtaminen ja perehdyttäminen eivät siis tapahdu avaimet odottavat pöydällä –menetelmällä, vaan SAP:n termejä käyttäen: tietovarasto ja vyörytys ovat lähellä.

Melkoisen huolestuttavalta näyttää puolustusvoimien toimintamenojen riittävyys budjettikaudella 2007-2011. Toimintamenoihin kohdentuu huomattavia menopaineita kohoavien kustannusten sekä kehittämistavoitteiden toteuttamisen myötä. Kun tähän yhdistetään valtiovarainministeriön suunnittelemat tuottavuusohjelman mukaiset henkilöstövähennykset, tilanne näyttää huonolta.

Mikä vaikutus tällä on sitten jäsenistöön? Näillä näkymin yhä vähemmällä henkilöstöllä ja pienemmillä resursseilla toteutetaan nykyiset tehtävät. Lisäksi henkilöstön vähentäminen tullee koskemaan myös upseereita. Työssäjaksaminen ja henkinen hyvinvointi tulee nousemaan yhdeksi tärkeäksi osaksi edunvalvontaa.

Mitkä ovat ratkaisut menopaineiden hallitsemiseksi? Suunniteltua suuremmat lakkautukset ja irtisanomiset? Koulutettavan varusmiesmäärän vähentäminen? Vai tulisiko koskea linjaukseen, jolla puolustusmateriaalihankinnat on määritetty kolmasosaan puolustusbudjetista ja siirtää rahoitusta toimintamenoihin? Millään hienosäädöllä ja pienillä nipistyksillä sieltä täältä tätä ei saada ratkaistuksi.

Menopaineiden hallitseminen ei kuitenkaan saa vaikuttaa tärkeimpään suorituskykyä rakentavaan voimavaraan – henkilöstöön. Työssään jaksavalle, motivoituneelle ja ammattitaitoiselle upseerille ei saa määrittää minimihintalappua.

Palkkauksen on oltava kohdallaan suhteessa työn vaativuuteen sekä henkilökohtaiseen onnistumiseen, eikä sitä saa ohjata periaatepäätöksin.

Jari Rantala
majuri