SAL 12/2007  Kriisi hallinnassa

Hallitusohjelmassa on linjattu, että Suomi pyrkii antamaan merkittävän panostuksen kansainväliseen kriisinhallintayhteistyöhön. Kriisinhallinta on olennainen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Valtioneuvoston selonteon kriisinhallinnasta, hallituksen kannanottojen sekä puolustusvoimien suunnitelmien perusteella kansainvälinen kriisinhallinta muuttuu yhä vaativammaksi ja vaarallisemmaksi.

Tämän kriisinhallinnan vaativuuden ja vaarallisuuden kasvamisen toivat esille sekä ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok) että puolustusministeri Jyri Häkämies (kok) eduskunnan täysistunnossa 13.11.2007. Ministereiden kannanotoissa tuotiin esille myös operaatioiden kallistuminen ja sen hyväksyminen. Valtiovalta on siis valmis panostamaan kriisinhallinnan kasvaviin kustannuksiin.

Puolustusvoimat kehittää seuraavalla suunnittelukaudella (2009 – 2012) kykyä osallistua yhä vaativampiin ja nopeammin käynnistettäviin kriisinhallintaoperaatioihin, mikä edellyttää entistä parempaa valmiutta, varustusta ja erikoiskoulutusta. Edellä mainittu kehittäminen asettaa yhä suurempia vaatimuksia myös kriisinhallintatehtäviin sijoittuvalle henkilöstölle.

Mersu Minin hinnalla

Kriisinhallinnan kasvavat kustannukset ollaan hyväksymässä kaluston, kuljetusten, infrastruktuurin ja muiden aineellisten kulujen osalta. Näyttää kuitenkin, että tässä kohdassa ollaan unohtamassa kaiken toiminnan liikkeelle paneva ja tulokset aikaansaava voima – henkilöstö.

Kriisinhallinnan tehtävien muuttuminen yhä vaativammiksi ja vaarallisemmiksi edellyttää palvelussuhteen ehtojen kehittämistä muutosta vastaavalla tavalla. Uusissa operaatioissa myös olosuhteet tulevat olemaan totuttuja huonommat. Palvelusvapaisiin ja muuhun vapaa-aikaan ei ole nykyisiä mahdollisuuksia. Edellä mainitut seikat on otettava huomioon suunniteltaessa palvelussuhteen ehtojen kehittämistä. On muistettava, että palvelusvapaajärjestelmäämme on käytetty useasti perusteena muiden maiden korkeampia palkkoja vastaan.

Upseerien kotimaan palkat ovat kehittyneet kohti julkishallinnon palkkatasoa. Tämä nousujohteinen kehitys on tapahtunut määrätietoisen työn tuloksena ja parantanut palkkakilpailukykyä. Kriisinhallinnan palkkauksessa ei ole kuitenkaan tapahtunut vastaavaa kehitystä. Erityisesti esiupseerien palkkauksen ero kotimaan ja kriisinhallintatehtävien välillä on supistunut merkittävästi.

Kriisinhallintahenkilöstön neuvottelu- ja osallistumisjärjestelmässä sovitut sopimusten mukaiset yleiskorotukset eivät ole kehittämistä, vaan nykyisen tason ylläpitoa. Palkkausta ja muita palvelussuhteen ehtoja tulee kehittää niin yleisen kehityksen kuin myös kriisinhallinnan kasvaneiden vaatimusten mukaisesti.

Perusteena sille, ettei palkkausta voida nyt kehittää tuodaan esiin rahoituksen vähyys. Rahoituksen vähyys taas perustuu päätettyyn periaatteeseen sata miljoonaa euroa ja tuhat rauhanturvaajaa. Tästä periaatteesta on jo jouduttu tinkimään, sillä rahoitus riittää enää 800 rauhanturvaajaan. Tuo periaate on aikoinaan syntynyt ilmeisen sattumanvaraisesti, vailla tarkempaa analyysiä ja selvitystyötä. Rahoituksen tarkistamiselle ei pitäisi olla todellista estettä. Puolustusministerikin puuttui tähän kategorisoivaan periaatteeseen yllä mainitussa kannanotossaan.

Valtiovallan tahto panostaa kriisinhallintaan tulee ulottaa myös operaatiot toteuttavaan henkilöstöön. Palvelussuhteen ehdot tulee järjestää vaatimuksia ja olosuhteita vastaaviksi.

Tulos saavutettiin, neuvottelut jatkuvat

Neuvottelutuloksen saavuttamisen jälkeen ovat nyt vuorossa neuvottelut sekä valtion virka- ja työehtosopimuksen että puolustusvoimien sopimusratkaisun toteuttamisesta.

Neuvottelujen ensimmäisessä vaiheessa allekirjoitettiin tarkentava virkaehtosopimus puolustusvoimien muutto- ja siirtokustannusten muutoksista. Neuvottelutuloksen mukaiset muutokset majoittumiskorvauksen, kotimatkojen ja asuinpaikkakunnalle tai sen läheisyyteen suuntautuvan virkamatkan osalta astuivat voimaan 15.11.2007 lukien. Pääesikunta laatii muutoksista soveltamisohjeen. Tämän ohjeen ja voimaantuloajankohdan välillä tapahtuneet kustannukset korvataan takautuvasti.

Seuraavassa vaiheessa neuvotellaan vuoden 2008 paikallisesti toteuttavien erien (paikalliset erät ja kehittämisrahat) toteuttamisesta. Neuvotteluissa todetaan, ovatko erät rajoituksetta neuvoteltavissa vai paljonko ja miten niitä on käytettävä palkkausjärjestelmän aiemmin sovittuun rahoitukseen. Lisäksi on neuvoteltava siirtymäkauden nopeutetusta päättämisestä sekä tähän liittyvästä kehittämisrahan käytön siirtämisestä. Monimutkaista toteutusta ei helpota valtiovarainministeriön vaikeaselkoinen neuvottelu- ja sopimusmääräys.

Upseerien osalta palkkausjärjestelmän siirtymävaihe on jo ohi. Viimeinen puuttuva 1,08 prosentin rahoitusosuus katetaan 1.3.2008 käyttöön saatavilla erillä. Sotilaspappien ja sotilaskapellimestarien osalta siirtymävaihe päättyisi sopimuksen mukaan 1.6.2008. Nyt tarkastellaan tuon siirtymävaiheen nopeutettua päättämistä 1.1.2008 lukien. Siirtymäkauden aikaistaminen muodostaa kuukausittaisen prosenttiosuuden jota vastaavalla kuukausimäärällä siirtyy kehittämisrahan käyttöön saaminen. Sotilaspappien ja sotilaskapellimestarien palkkausjärjestelmän osalta kehittämisraha saadaan käyttöön kesällä 2008.

Seuraavan vaiheen neuvotteluihin sisältyy myös 1.3.2008 käyttöön saatavan 0,3 prosentin paikalliserän kohdentaminen. Osa siitä on jo sidottu neuvottelutuloksen mukaisesti, mutta esimerkiksi meripalvelukorvauksen osalta ratkaisut ovat yhä auki.

Valtion virka- ja työehtosopimuksessa sovittu kurssien ja komennusten kaksi kuukausittaista kotimatkaa ovat jo käytössä. Samoin oikeus talvilomapidennykseen kun lomaa ei ole voitu pitää lomakautena ja syynä on kriisinhallintatehtäviä varten myönnetty virkavapaus.

Paikallisneuvotteluista

Olen käynyt useita eri neuvotteluja ja keskusteluita palvelussuhdealan toimialapäällikön Vesa Laineen kanssa. Aiheina ovat olleet niin keskeneräiset asiat, luottamusmiesorganisaatio, tulevat toimintatavat kuin paikallisneuvottelutkin. Neuvonpidot on käyty asioihin paneutuen, avoimesti, tavoitteellisesti ja hyvässä ilmapiirissä.

Hallinnonalan sopimusneuvottelut ovat kuitenkin sitoneet toimialapäällikön ajankäytön erittäin tiiviisti. Lisäksi jo aiemmin esiintuomaani pullonkaulaa palvelussuhdeasioiden käsittelyssä ei ole vielä saatu purettua. Edellä mainitut seikat ovat aiheuttaneet sen, että niin paikallisneuvottelupöytäkirjat kuin valmistellut ohjeistukset ovat viivästyneet suunnitellusta. Paikallisneuvotteluissa, joita käytiin kahdeksasta eri asiasta, on päästy pääosin konsensukseen ja lopulliset päätökset odottavat vain pöytäkirjojen hienosäätöä.

Jari Rantala
majuri