SAL 8/2007  Pullonkaula

Neuvottelujen tuloksena syntyviä sopimuksia ja pöytäkirjoja ei pystytä laatimaan sellaisiksi, että ne aina kattaisivat kaikki mahdolliset tilanteet.  Tämän takia niistä laaditaan myös soveltamisohjeita. Nämä soveltamisohjeetkaan eivät pysty kattamaan yksiselitteisesti kaikkia tilanteita, vaan lopullinen tulkinta ja soveltaminen jäävät tapauskohtaisiksi. Toimivaltaisella viranomaisella on oikeus ja velvollisuus tähän. Sopimusta tulee soveltaa sen tarkoitusperän mukaisesti, eli mikä on ollut sopimuksen laatimisen tavoite. Soveltamista ei ole se, että tutkitaan mitä juuri nyt tämä lause irrallisena tarkoittaa.

Puolustusvoimissa on viime aikoina palvelussuhteen ehtojen osalta ajauduttu siihen tilanteeseen, että joukko-osastotasolta otetaan yksittäisissä, yksinkertaisissa ja täysin joukko-osastotasolla päätettävissä olevissa asioissa yhteyttä pääesikunnan palvelussuhdetoimialaan ja kysytään ratkaisua. Kaiken lisäksi kyselyt on osoitettu tai päätyneet palvelussuhdealan toimialapäällikön ratkaistavaksi. Tällainen toimintatapa on aivan kestämätön, sillä se tukahduttaa toimialapäällikön työskentelyn. Tällaisten yksittäisten kyselyiden sijaan hänen tulee toimialapäällikkönä vastata kokonaisuuksista, neuvotteluista ja ohjeistuksista. Organisaatio tulee kouluttaa ja ohjeistaa siten, että asiantuntijat osaavat käsitellä ja esitellä yksittäiset asiat niin, että esimiehet pystyvät niistä päättämään.

 

Puuttuvat ohjeistukset

Palvelussuhteen ehtoihin liittyvät päätökset ja ohjeet eivät voi olla suullisia kuin erityistapauksissa. Päätösten pohjana olevaa ohjeistusta ei voi olla neljä vuotta sitten henkilöstöalan neuvottelupäivillä annettu suullinen selostus. Muun muassa tällaiseen ohjeistukseen on kuitenkin henkilöstöalalla ollut pakko turvautua, kun muuta ei ole ollut tarjolla.

Vielä huonompi tilanne on silloin kun ei ole mitään ohjeistusta saatavilla. Esimerkkinä tästä on EU:n valmiusosastotehtävät. Valmiusosastohenkilöstön palvelussuhteen ehdoista tehtiin allekirjoituspöytäkirja, jossa on selkeästi esitetty ehtojen sisältöä. Tästä pöytäkirjasta ei kuitenkaan tehty ohjetta tai käskyä joukko-osastoja varten.

Allekirjoituspöytäkirjalla on muun muassa sovittu, että valmiusosastohenkilöstöllä on kaikissa tilanteissa oikeus vähintään koulutusajan pituiseen takuupalkkaan sen tehtävän perusteella, jota on hoitanut välittömästi ennen koulutusta. Eli jos taisteluosaston tehtävä on luokiteltu alemmaksi kuin oma tehtävä, jota on hoitanut ennen koulutukseen (virkavapausaika) lähtöä, saa takuupalkkana tuota hoitamansa tehtävän suuruista palkkaa.

Edellä mainittu asia ei ollut tiedossa Panssariprikaatissa kun siellä palvellut varapäällikkö määrättiin valmiusosastoon. Tietoja ei saatu edes erikseen niitä kysymällä. Tiedon puuttuessa varapäällikkö määrättiin opetusupseerin tehtävään kuukautta ennen valmiusosastotehtävän alkua, jotta hänen tilalleen voitiin määrätä uusi varapäällikkö. Tehtävä vaihdettiin kuukautta ennen myös siksi, ettei se olisi tuntunut rangaistukselta valmiusosastotehtävään hakeutumisen takia. Palkkaus siis määräytyi opetusupseerin mukaisesti.

Kun allekirjoituspöytäkirjan sisältö ja tavoite selvitettiin Panssariprikaatin henkilöstöosaston päällikölle, teki Panssariprikaati välittömästi esityksen, että asianomaisen upseerin palkkaus määrättäisiin varapäällikön palkkauksen mukaisesti. Perusteena olivat puutteellinen ohjeistus sekä puutteelliset vastaukset esitettyihin kysymyksiin. Pääesikunnan vastaus oli kielteinen. Tällaiset tapaukset eivät todellakaan lisää henkilöstön luottamusta palvelussuhteen ehtojen asianmukaiseen käsittelyyn.

 

Pakkosiirto ja siirto pakosta

Pääesikunnan upseeriasioiden hoitajan mukaan heidän käsiteltävänään on vuosittain vain muutama pakkosiirto. Näissä tapauksissa on henkilö siis loppuun asti ilmoittanut yt-neuvotteluissa, ettei halua siirtyä. Keskustelu pakkosiirroista upseerien keskuudessa käy kuitenkin vilkkaana ja tuntuu, että niitä tapahtuu tilastollisesta tosiasiasta huolimatta runsaasti.

Ristiriita tilaston ja palautteen välillä johtunee siitä, että upseerit tietävät hyvin lain työnantajalle antaman oikeuden siirtää henkilöstöä ja sen, että siirron vastustaminen näkyy todennäköisesti tulevassa urakehityksessä ja tehtävissä. Edellä mainitun takia siirtoa vastustava upseeri taipuu kun valmistelu on edennyt siihen asti, että tehtävään määräystä ryhdytään valmistelemaan. Vastustus ja haluttomuus näissä tapauksissa jää valmistelijoiden ja henkilöstöryhmäpäälliköiden tietoon eikä tule kirjatuksi Pääesikunnassa.

Tiedän, että tehtäväkierron suunnittelu ja toteuttaminen on välillä hyvinkin vaikeaa, mutta kyseessä on yksittäiselle henkilölle niin merkittävä asia, että toteutukseen tulee todellakin panostaa. Suurilta kokonaisuuksilta pitää nähdä myös yksittäisten ihmisten tarpeet, koska niistä muodostuu henkilöstön hyvinvointi. Seuraavassa on esimerkki siitä, miten henkilön siirtäminen uuteen tehtävään ei saisi tapahtua.

Lappeenrannassa palvellut majuri lähti vuosi sitten kesällä kriisinhallintatehtävään Kosovoon. Ennen lähtöä suunniteltiin, että palattuaan hän ottaa vastaan sektorijohtajan tehtävän. Syksyllä hän sai hämmästyksekseen Mikkelin kaupungilta kutsun balettiesitykseen. Majuri otti yhteyttä henkilöstöpäällikköönsä Suomessa ja kyseli, mitähän tämä tarkoittaa. Henkilöstöpäällikkö ei ollut kuullut mitään siirtoon liittyvää, joten majuri ajatteli kyseessä olevan erehdyksen. Myöhemmin syksyllä majurilta tiedusteltiin halukkuutta sektorijohtajan tehtävään palattuaan operaatiosta. Majuri ilmaisi mielihyvin halukkuutensa tehtävään.

Marraskuussa majuri alkoi saada vihiä mahdollisesta irrotettavuuslausunnosta Maavoimien Esikunnan runkoon. Nyt majuri alkoi haistaa palaneen käryä ja ryhtyi selvittämään asiaa. Selvisi, että jo syyskuussa oli esitelty Maavoimien Esikuntaan siirtyvien henkilöiden listaa ihan kuvien kera. Asianomaiseen majuriin ei kukaan ollut ottanut yhteyttä. Hän itse otti nyt yhteyttä  valmistelijoihin ja halusi käynnistää yt-neuvottelut asioiden selvittämiseksi. Majuri keskusteli aselajitarkastajan kanssa asiasta, mutta vastaus oli, että suunnitelmaa ei muuteta ja pakkosiirto on edessä. Keskustelu sentään oli hyvin asiallinen.

Asianomainen majuri ei olisi halunnut siirtyä Mikkeliin vastaavan tasoiseen tehtävään, minkä hän olisi ottanut vastaan omassa joukko-osastossaan palattuaan kriisinhallintatehtävästä. Haluttomuuteen vaikutti erityisesti se, että hän oli jo asunut pitkiä aikoja erillään perheestään aiempien siirtojen myötä. Lisäksi majuri tiesi tehtävään olevan pätevän halukkaan. Tässäkin tapauksessa upseeri taipui siirtoon, koska totesi vastustuksen hyödyttömäksi.

Toistan jo aiemmin kirjoittamani, koska se on opintojen äiti. Tulevaan sopimuskierrokseen liittyen työnantajalla on oiva tilaisuus osoittaa tärkeimmän voimavaransa – henkilöstön – tärkeys ja tehdä kaikkensa asioiden korjaamiseksi. Tämä ei sisällä vain korvausten saattamista kohdalleen, vaan myös ohjeiden, menetelmien ja yleisen suhtautumisen saattamista vastaamaan nykyajan työelämän vaatimuksia.

 

Vastapuoli vaihtui

Risto Lerssin seuraajaksi palvelussuhdetoimialalle on valittu Vesa Laine. Parhaimmat onnittelut hänelle sekä menestystoivotukset vaativaan ja työteliääseen tehtävään.

Palvelussuhdealan toimialapäällikkö on virkamies, joka edustaa työnantajaa. Tehtävänsä puolesta hänen tuleekin olla tarkka ja tarmokas, ettei työnantajalle muodostu turhia kustannuksia, mutta myös siksi, että henkilöstö saa oikeat ja oikeudenmukaiset korvaukset ajallaan. Osa tätä on päätösten, asiakirjojen ja pöytäkirjojen valmistuminen viivytyksettä.

Uskon, että neuvottelut ja yhteistyö palvelussuhdealan kanssa jatkuvat hyvässä hengessä, avoimena ja asioihin paneutuvana. Loppuun siteeraan vanhaa sanontaa: ”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.”

Hyvää syksyn alkua kaikille!

Jari Rantala
majuri