SAL 10/2009  Valvontavastuu

Uusitun koulutusjärjestelmän mukaisesti opistoupseerit ovat poistumassa ja heidän tilalleen ovat tulossa aliupseerit. Tämä ei tietenkään tapahdu hetkessä. Ylimenovaiheessa ammattitaitoisten ja kokeneiden opistoupseerien tieto sekä taito periytytetään mentoroinnin avulla aliupseereille.

Kenttäkouluttajina toimivista kokeneista opistoupseereista alkaa olla pulaa ja kurssit käynyt, koulutettu sekä kokemusta hankkinut aliupseeristo on vasta muodostumassa. Varusmieskoulutusta antavaan henkilöstöön täytyy rekrytoida sopimussotilaita täyttämään aukkoja. Tämä olisi toimiva ratkaisu, jos tällaisella nuorella sopimussotilaalla olisi työparina kokenut ja ammattitaitoinen opistoupseeri. Henkilöstövajeen takia kokemattomia nuorukaisia joudutaan laittamaan yksin vastuullisiin tehtäviin kuten kouluttajiksi.

Yksikön päälliköt ovat tottuneet siihen, että koulutettu opistoupseeri on hoitanut tehtävänsä vastuuntuntoisesti ilman tarvetta jatkuvaan valvontaan. Asian laita ei olekaan näin  peruskouluttamattomien sopimussotilaiden osalta. Päälliköllä on vastuu alaisensa toiminnan valvonnasta.

Tähän valvontavastuuseen liittyen on ollut jo muutamia oikeustapauksia, joissa kokematon alainen on varusmiesten joukkokantelun tuloksena joutunut syytteeseen ylilyönneistä koulutuksessa. Syytetyksi on joutunut myös päällikkö epäiltynä valvontavastuun laiminlyömisestä. Päällikköiden kannattaa varmistaa ja ohjeistaa valvonnan toimivuus tällaisissa tilanteissa, ennaltaehkäistäkseen virheet sekä huolehtiakseen omasta oikeusturvastaan.

Virkamatkaohjeet

Valtaosassa joukko-osastoja ja esikuntia (vast.) on laadittu oma ohjeistus virkamatkoista. Näiden ohjeiden tarkoituksena on ollut koota matkakustannusten korvausten perusteet sekä virkamatkan tekemiseen liittyvät tekniset ohjeet yhteen asiakirjaan. Ajatuksena on ollut myös yksinkertaistaa ja lyhentää valtion matkustussäännön sisältöä.

Laadittujen ohjeiden tavoite on hyvä ja ymmärrettävä. Ongelma on matkustussäännön tekstin lyhentäminen tai muuttaminen. Matkustussäännön teksti on pitkän prosessin tulos ja sanamuodoilla on vakiintunut merkityksensä. Pelkkä jonkin termin muuttaminen laatijoiden mielestä ymmärrettävämmäksi, voi muuttaa sen sopimuksellisen tarkoituksen virheelliseksi.

Ongelma on myös se, jos matkustussäännöstä otetaan virkamatkaohjeeseen vain joitakin tärkeimmäksi koettuja osia. Kun virkamatkan toteuttamistapaa ja siitä maksettavista korvauksista päätetään, pitää soveltaa koko matkustussääntöä, eikä esimerkiksi vain sen 5 §:n toista momenttia: Virkamatkasta ei suoriteta korvausta enempää kuin mitä olisi ollut maksettava, jos matka olisi tehty virastolle edullisimmalla tavalla.

Mikäli matkakustannusten korvauksien maksamisesta tulee erimielisyys, neuvotteluissa ratkaisu etsitään tutkimalla miten matkustussäännön määräyksiä tulee soveltaa. Paikallistason virkamatkaohjeilla ei ole tässä kohdassa mitään merkitystä.

Pääesikunta on laatimassa uutta virastokohtaista virkamatkaohjetta. Se tulee käsittelemään eniten virkamatkustamisessa ongelmia aiheuttavia matkustussäännön mukaisia korvausperusteita. Ohjeessa tullaan antamaan soveltamisohjeet näihin ongelmakohtiin. Ohjeen linjauksia tullaan käsittelemään ammattijärjestöjen kanssa ennen ohjeen julkaisemista.

Virkamatkustamisen yksinkertaiseksi toteuttamiseksi on paras kolmiportainen ohjeistus. Matkustussäännössä annetaan perusteet kustannusten korvauksista, Pääesikunnan virkamatkaohjeessa annetaan soveltamisohjeita matkustussäännön määräyksiin ja paikallistason asiakirjalla annetaan tekniset ohjeet virkamatkan toteuttamiseen. Näin korvausperusteet ovat kaikille yhtenäiset ja tekninen toteuttaminen kullekin joukolle omansa.   

Jari Rantala
everstiluutnantti