SAL 8/2009  Normihierarkia

Normilla tarkoitetaan etiikassa ja muussa filosofiassa sääntöä tai ohjetta, joka määrittää sen, mikä on luvallista ja mikä ei. Latinan kielen normi tarkoittaa sääntöä, esikuvaa, ohjetta, arvostuksen mittaa ja niin edelleen. Lait ovat tyypillisiä normeja.

Työnjohto-oikeus eli direktio-oikeus on työnantajalle työlain takaama oikeus johtaa työtä ja antaa työnjohdollisia ohjeita ja määräyksiä työntekijöille. Työnantaja päättää mitä, miten, missä, mihin aikaan ja ketkä työtä tekevät.

Normihierarkia on eriasteisten virallisten normien keskinäinen järjestys. Puolustusvoimien palvelussuhdeasioita koskevien normien järjestys on yksinkertaistettuna seuraava:

- Perustuslaki

- Eduskuntalaki

- Tasavallan presidentin asetus

- Valtioneuvoston asetus

- Ministeriön asetus

- Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus

- Puolustusministeriön tarkentava virka- ja työehtosopimus

- Erilaiset neuvottelupöytäkirjat

- Direktio-oikeus

- Pääesikunnan ja joukko-osastojen (vast.) ohjeistus.

Lain säännöksellä voidaan määrätä, että jokin asetus tai esimerkiksi virkaehtosopimus menee tietyn lain tai lain yksittäisen säännöksen edelle. Usein alemmanasteisella normilla toimeenpannaan ylempi säätämällä sen toteuttamisen yksityiskohdista. Tällöin ristiriitaa ei ole ja alempaa sovelletaan. Hierarkiasta ei voi poiketa ilman erillisvaltuutusta.

Puolustusministeriö neuvottelee ammattijärjestöjen kanssa puolustusvoimien henkilöstön palvelussuhdeasioista ja tekee järjestöjen kanssa tarkentavat virka- ja työehtosopimukset sekä neuvottelupöytäkirjat. Puolustusvoimat toteuttaa Pääesikunnan johdolla puolustusministeriön tekemät sopimukset. Mikäli jokin sopimus edellyttää yksityiskohtaisempaa ohjeistusta, Pääesikunta tekee siitä soveltamisohjeen. Tästä soveltamisohjeesta Pääesikunta keskustelee ammattijärjestöjen kanssa. Mikäli sopimus ei edellytä tarkempaa ohjeistusta, sitä sovelletaan sinällään.

 

Sitovuus

Lait ja asetukset ovat hallintoa ja virkamiehiä sitovia. Tämä on kohtuullisen selvä asia alemmillekin organisaatiotasoille asti. Edelleen tulee kuitenkin eteen tilanteita, joissa odotetaan, että Pääesikunta käskee noudattaa ja soveltaa asetusta tai virkaehtosopimusta ennen kuin sitä ryhdytään noudattamaan.

Normihierarkian mukaisesti myös puolustusministeriön tekemä sopimus ammattijärjestön kanssa on virastoa velvoittava. Tämä onkin sitten ollut vaikeammin sulatettava asia organisaation alemmilla tasoilla. Minkäänlaisiin toimenpiteisiin ei tunnuta ryhdyttävän ennen kuin Pääesikunta on käskenyt asiasta virallisella asiakirjalla. Tämä aiheuttaa sitten takautuvia korjauksia, muutoksia, epäselvyyttä ja henkilöstön mielipahaa. Taustalla tässä on vanha perinne siitä, että Pääesikunta antaa määräyksen kaikista pienistäkin asioista ja vielä perään käskyn, että määräystä on noudatettava. Tilanne on parantunut ja paranee koko ajan, mutta on toivottavaa, että esimiesten ymmärrys asiasta laajenee ja vanha huono perinne katkeaa.

 

Muuttoraha

Puolustusvoimien muutto- ja siirtokustannusten korvauksista tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen muuttorahan suuruuteen on kohdistunut ihmettelyä. Tarkemmin sanottuna siihen, että sen suuruus ei ole vuosikausiin muuttunut, vaikka yleiset kustannukset ovat kohonneet.

Muutto- ja siirtokustannusten korvauksista tehtyä tarkentavaa virkaehtosopimusta muutettiin vuonna 2002. Silloin muuttorahaa korotettiin viimeksi. Tähän korotukseen käytettiin sekä paikalliserää että muutettiin sopimuksen korvausrakennetta. Muun muassa tutustumismatkoja vähennettiin. Näin saatiin muuttorahaa hieman korotettua.

Yleisen virkaehtosopimuksen korvausten muutokset heijastetaan puolustusvoimien työaikasopimukseen sekä tarkentaviin virkaehtosopimuksiin. Yleisen virkaehtosopimuksen muuttorahaa on korotettu viimeksi 1990 -luvulla. Yleistä perustetta puolustusvoimien muuttorahan korottamiseen ei siis ole ollut. Valtiovarainministeriö hyväksyy virkaehtosopimukset ja ne eivät saa hallinnonaloilla aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia.

Syynä siihen, ettei yleisen virkaehtosopimuksen muuttorahaa ole korotettu, lienee se, ettei sen korottamiseen ole tullut paineita. Olisiko niin, ettei paineita ei ole tullut kun muuttoraha muualla kuin puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa koskee hyvin harvoja. Todellinen siirtymisvelvollisuus koskee vain sotilaita ja heistäkin pääosin vain upseereita.

Julkisuudessa on kyllä kovasti puhuttu kaikenlaisten virastojen sekä laitosten siirroista ja henkilöstön siirtymisistä. Kuinka moni sitten on ihan oikeasti joutunut siirtymään? Ei varmaan monikaan kun muuttorahan suuruudesta ei ole noussut minkäänlaista äläkkää, vaikka sitä on korotettu edellisen kerran viime vuosituhannella.

Upseerit näyttävät tässäkin valossa olevan se ainoa todellinen ryhmä, joka joutuu siirtymään jatkuvasti ja säännöllisesti. Tämä tulee ottaa huomioon konkreettisesti kun palvelussuhteiden ehdoista neuvotellaan. Jos tämä ei muille sovi, niin annetaan sitten muillekin täysimääräisesti tämä sama ”siirtoetu” mikä upseereilla on.

 

Maisterivaiheen palkkaus

Upseeriliitto ja puolustusministeriö pääsivät kesäkuun neuvotteluissa sopimukseen upseerikoulutuksen maisterivaiheen palkkauksesta. Neuvotteluissa myös puolustusministeriön tavoitteena oli opintojen kannustavuus ja neuvottelut tapahtuivatkin hyvässä yhteisymmärryksessä. Syksyllä 2009 sotatieteiden maisterien opinnot aloittavien (opiskelijat) palvelussuhteen ehdoista tehtiin pöytäkirja. Osapuolet seuraavat pöytäkirjan tarkoituksen toteutumista ja sopivat tarvittavista muutoksista.

Upseeriliitto ja puolustusministeriö tarkastelevat tarvittaessa etuuksia sotatieteen maisteriopintojen opintosuunnitelma- ja opintojärjestelytietojen muuttuessa sekä viimeistään kahta kuukautta ennen kurssin alkua. Rajavartiolaitos tekee opiskelijoidensa palkkauksen osalta erillisen päätöksen.

Sopimuksen mukaan opiskelijoiden palkkaus on ensimmäisenä opintovuonna JSA 8 henkilökohtaisella palkanosalla 32%. Toisena opintovuonna palkkaus on JSA 9 henkilökohtaisella palkanosalla 32%. Palkkausjärjestelmäsopimuksen mukaisten lentoteknillisen vastuu- ja vaaralisän taikka lennonvarmistusvastuulisän maksamista jatketaan myös opiskelun aikana sopimuksessa sovittujen edellytysten täyttyessä.

Muut palvelussuhteen ehdot ovat, kuten pitkien oppikurssien osalta on määrätty (mm. esiupseerikurssi ja yleisesikuntaupseerikurssi). Lisäyksenä matkustamiskustannusten korvaamiseen on kuuden lentomatkan korvaaminen Lapin ja Oulun läänin alueella palveleville opiskelijoille. Lentomatkat korvataan edullisimman vaihtoehdon mukaan kurssiohjelma huomioon ottaen.

   
Jari Rantala
everstiluutnantti