SAL 1/2012  Ilma-aseen 2000-luvun revoluutio

Ilma-aseen yli 100 vuoden historia sisältää ajankohtia, jolloin kehityksessä on tapahtunut revolutionaarinen kehityshyppäys. Merkittävä uusi kehityspolku oli suihkukoneen ilmestyminen palveluskäyttöön. Saksa otti suihkuhävittäjä Messerschmitt 262:n palveluskäyttöön vuonna 1944. Suihkukäyttöiset koneet valtasivat seuraavien vuosikymmenten aikana ilmatilan sekä sotilas- että siviili-ilmailussa. Suihkumoottori ei eduistaan huolimatta kokonaan syrjäyttänyt mäntämoottorikoneita, vaan niille jäi ilmailussa oma roolinsa.

Ilmasotastrategiaa kehittänyt Yhdysvaltain ilmavoimien eversti evp. John Wardenin mielestä seuraava revolutionaarinen muutos tapahtui vuonna 1991 Persianlahden ensimmäisen sodan aikana. Muutoksen mahdollisti häiveteknologia (Lockheed F-117A Nighthawk) yhdistettynä täsmäaseisiin ja satelliittipaikannukseen. Nämä teknologiat ovat edelleen kehittyneet ja antaneet ilma-aseelle entistä ratkaisevamman roolin sodankäynnissä.

2000-luvulla alkanutta revoluutiota edustaa miehittämättömyys. Miehittämättömiä ilma-aluksia on kehitelty jo ensimmäisestä maailmansodasta alkaen, mutta nyt uusin teknologia on mahdollistanut miehittämättömien ilma-alusten toiminta-alan laajentumisen ja suorituskyvyn parantumisen. Niiden kehitys on ollut miehitettyjä lentokoneita vastaava. Niiden tehtävät ovat laajentuneet maalilennokkitehtävistä tiedustelu- ja valvontatehtäviin ja edelleen rynnäkkötehtäviin. Afganistanin sodassa miehittämättömien ilma-alusten operaatioilla onkin ollut merkittävä rooli kokonaisilmaoperaatioissa.

Yhdysvallat kehittää miehittämätöntä ilma-aseteknologiaa kahteen suuntaan: strategisiin ja taktisiin operaatioihin. Vuonna 2000 Yhdysvalloissa aloitettiin Conventional Prompt Global Strike -ohjelma, jonka tavoitteena oli luoda iskukyky tavanomaisin asein alle tunnissa mihin päin maailmaa tahansa. Yhtenä vaihtoehtona kehitetään miehittämätöntä hypernopeaa HTV-2 -ilma-alusta, jonka suunniteltu nopeus 21 000 kilometriä tunnissa mahdollistaa strategisen asevaikutuksen ulottamisen vaaditussa ajassa. Toistaiseksi projekti on kohdannut merkittäviä haasteita, mutta sillä tavoitellaan edelleen globaalia strategista iskukykyä.

Nykyisin sodan operatiivisella tasolla miehittämättömillä ilma-aluksilla tuotetaan tiedustelu- ja valvontatietoja sotatoimialueelta ja sen ulkopuolelta. Lisäksi niillä toteutetaan yhä laajemmassa mittakaavassa myös ilmasta maahan operaatioita. Erityistä huomiota ovat aiheuttaneet Yhdysvaltain miehittämättömien ilma-alusten iskut Pakistaniin, joiden kohteena ovat olleet Taleban-taistelijat.

Sodan taktisella tasolla käyttöön kehitetään minikokoisia tiedustelu- ja valvontalennokkeja, joiden avulla saadaan taisteleville joukoille nopeasti ajantasaista tietoa vihollisen toiminnasta. Yhdysvaltain laivaston tutkimuslaboratorio kehittää minikokoista sensoriliitolennokkia (CICADA), joita on tarkoitus pudottaa miehitetystä tai miehittämättömästä ilma-aluksesta massamaisesti. Tämä kärkiväliltään 30 cm:n liidokki voidaan varustaa erilaisilla sensoreilla ja tulevaisuudessa jopa tiedonvälitysjärjestelmällä.

Joidenkin mielestä miehittämättömien ilma-alusten kehittäminen tekee lopun miehitetystä sotilaslentotoiminnasta. Näin tuskin tulee käymään. Kuten suihkukoneet eivät kokonaan syrjäyttäneet mäntämoottorikoneita, miehittämättömät eivät syrjäytä miehitettyjä. Uudet teknologiset innovaatiot vain luovat uusia tilaisuuslokeroita ilmasodan toimintaympäristöön samalla kun vanhat teknologiat kehittyvät omilla erityisalueillaan