SAL 9/2018  Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan uudet asetelmat

mies

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui suurlähettiläspäivillä elokuussa vallasta sen eri muodoissa. Toisen maailmansodan jälkeen rakennettu sääntöpohjainen maailmanjärjestys on Niinistön mukaan ”kovalla koetuksella”.

Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa 2016 turvallisuus- ja puolustusalan täytäntöönpanosuunnitelman, jossa esitetään tulevat toimet EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseksi. Yksi osa sitä on pysyvän rakenteellisen yhteistyön kehittäminen Euroopan turvallisuuden ja puolustuksen vahvistamiseksi. Tähän lähtivät mukaan kaikki EU:n jäsenmaat Tanskaa, Maltaa ja Isoa-Britanniaa lukuun ottamatta.

Suomi on lähtenyt vahvistamaan turvallisuuttaan kahdenvälisillä sopimuksilla seuraavasti:
- Pohjoismaisella tasolla Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön kehittämisen työsuunnitelma allekirjoitettiin 6.5.2014. Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin puolustusministerit allekirjoittivat 10.3.2015 puolustusmateriaalialan yhteistyötä koskevan valtiosopimuksen.
- Suomen ja Iso-Britannian välinen puiteasiakirja allekirjoitettiin 9.7.2016 ja se on luonteeltaan julistuksenomainen poliittisen yhteistyötahdon ilmaus.
- Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskeva aiejulistus allekirjoitettiin 7.10.2016 ja sen tavoitteena on syventää kahdenvälistä puolustusyhteistyötä.
- Suomen ja Viron puolustusyhteistyötä koskeva puiteasiakirja uudistettiin 18.1.2017.
- Suomi ja Saksa allekirjoittivat puolustusyhteistyötä koskevan puitejärjestelyn 29.6.2017.
- Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat allekirjoittivat 8.5.2018 kolmenvälisen aiejulistuksen (Statement of Intent, SOI) kokoamaan yhteen aikaisemmin sovittuja asiakokonaisuuksia.
- Suomi ja Ruotsi allekirjoittivat 9.7.2018 puolustusyhteistyötä koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan. Se muodostaa kehyksen Suomen ja Ruotsin väliselle puolustusyhteistyölle.
- Suomi on kiinnostunut osallistumaan Ranskan tekemään Euroopan interventioaloitteeseen. Tämän pohjalta maat antoivat 30.8.2018 yhteisen julistuksen Euroopan puolustuksesta aikoen edistää puolustusyhteistyötä kahdenvälisesti.

Edellä kuvatun tyyppiset puitesopimukset eivät kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa sisällä juridista velvoitetta auttaa kriisitilanteessa toista osapuolta sotilaallisesti. Niiden keskeisenä tarkoituksena on sopijaosapuolten välille luotava yhteistyörakenne, joka vahvistaa maiden yhteistoimintakykyä. Mukana on myös tiedonvaihtoon liittyviä menettelyjä.

EU:n puolustusyhteistyön perusongelma on sen jakaantuminen useaan intressiryhmään. Osa kannattaa syvempää EU:n integraatiota, osa puhuu Naton korvaavasta EU:n yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Osa näkee puolustusyhteistyön puolustusteollisuuden näkökulmasta ja osalle keinot puolustaa itseään ulkoisia ja sisäisiä uhkia vastaan ovat kaiken keskiössä.

Kansainvälistä politiikkaa hallitsevat aikaisempaa vahvemmin maakohtaiset intressit yhteisövaraisen ajattelun sijaan. Tässä muutoksessa maat hakevat uusia asetelmia, yhteistyörakenteita ja -kumppaneita sekä kansainvälistä johtajuutta.


nimmari