SAL 9/2018  Puolustus ei ole lyhytnäköistä politiikkaa

Ville Viita pj palstakuva

Entinen puolustusministeri ja pitkäaikainen kansanedustaja Seppo Kääriäinen jättää eduskunnan tämän kauden jälkeen. Hän arvioi, että politiikasta on tullut lyhyttempoista ja siinä haetaan kohahduksia sekä hyviä otsikoita. Nämä ovat viisaita sanoja. Erityisesti yhteisten puolustusasioiden hoitamiseen ei sovi pinnallisuus ja lyhytnäköisyys.

Olemme Upseeriliitossa olleet jo pitkään huolestuneita henkilöstön työssäjaksamisen ongelmista ja resurssipulasta. Tässä asiassa olemme täysin samaa mieltä puolustusministeri Jussi Niinistön ja puolustusvaliokunnan kanssa. Valtioneuvosto teki budjettiriihessä merkittävän päätöksen: Puolustusvoimille kohdennetaan varat noin sadan uuden tehtävän perustamiseen. Sotilaiden puolustaminen budjettiriihessä oli hyvä taistelu ja siitä tulee antaa puolustusministerille tunnustus.

Upseeriliitto on tuonut esille upseeripulan. Emme puhu vajeesta. Sata uutta tehtävää on hyvä ensiapu. Puolustusvoimien arviot henkilöstön lisätarpeesta perustuvat tulosneuvotteluihin ja niissä tehtäviin tarkasteluihin. Kentällä on monesti hyvin erilainen tilannekuva, koska siellä upseeripula näkyy konkreettisesti. Ylemmällä tasolla katsotaan lukuja ja arvioidaan, kuinka kadettikurssien aloitusvahvuus riittää ja miten upseerit eläköityvät. Tässä piilee juuri se vaara, että tilastot vievät totuutta: kentällä ei olekaan riittävästi upseereita, vaikka näin pitäisi lukujen mukaan olla.

Upseeriliitto on selvittänyt upseeripulaa. Tuloksemme perustuvat kokoonpanoihin ja luottamusmiehiltä saatuun tietoon. Puolustusvoimissa on tällä hetkellä 200 upseerin lisätarve.

Olemme varmasti kaikki samaa mieltä, että tiedustelu- ja kybertehtäviä tarvitaan enemmän. Suorituskykyä ei kuitenkaan saavuteta sillä, että upseerien tehtäviä muutetaan toisen henkilöstöryhmän tehtäviksi. Tämä on hölmöläisten peiton jatkamista. Jos on tarve enemmälle, niin tehtäviä tulee lisätä eikä vähentää. Odotamme tähän ongelmaan Puolustusvoimien johdolta toisenlaista ratkaisua.

Nuorempia upseereita määrätään aikanaan opistoupseereilta vapautuviin vaativiin tehtäviin. Nämä tehtävät ovat monesti tehtävänimikkeeltäkin upseerin tehtäviä. Tehtävissä suunnitellaan ja valmistellaan sodan ajan operaatioita. Tehtävät vaativat poikkeusolojen osaamista ja niissä toimitaan sodan aikana reserviupseerien esimiehinä. Tällaiseen tehtävään soveltuu vain korkeakoulutettu upseeri. Jos näin ei tehdä, niin reserviupseereja, heidän koulutustaan ja sotilasarvojaan ei enää arvosteta. Puolustuskyky rapautuu, jos sodan ajan tarpeet eivät ole meille tärkeimpiä.

Puolustus on pitkäjänteistä politiikkaa. Tiedämme myös, että politiikassa mikään ei tule ilmaiseksi. Upseerien ja puolustuksen asioita ei ymmärretä, jos poliitikoilla ei ole tietoa ongelmista. Tästä syystä vaikutamme ja tapaamme päättäjiä. Tästä syystä olemme myös esittäneet, että henkilöstön lisätarpeesta tehdään laaja-alainen selvitys – kuten aikoinaan tehtiin myös materiaalitarpeesta.

Muuten olen sitä mieltä, että upseeripula on poistettava.


Ville Viita